Rehtorin huoneesta lähti se joku ja Tuula huolehti minut sinne sohvalle.
- Tuula, hae äkkiä Anita! rehtori hätääntyi.
Suljin silmäni, päässä kieppui ja olin irtaantumaisillani pyörteen mukana kattoon. Rehtori tarttui puhelimen luuriin: - Nyt kyllä soitan ambulanssin!
- Älä, säikähdin.
Minne se Tyrri joutuu, entä Tapani?
- Soita Tapsalle, jospa taas kolmen päivän päästä olen kunnossa.
En halunnut sairaalaan enkä paareille. Ambulanssi herättäisi oppilaissa liian suurta huomiota ja repeilevät oletukset leviäisivät.
Anita tuli ja sanoi heti, että sairaalaan.
Ei. Ei ambulanssia! Tapsa hakee. Jos nyt joudun sairaalaan, jään sinne enkä näe kotia enää milloinkaan…
Mikä Tapsan numero? Olin unohtanut sen. Aivoissa ei liikkunut yhtään mitään. Makasin vain silmät ummessa. Lopulta numero löytyi luettelosta, mieheni työpaikan sentään muistin.
Rehtori haki täpötäyden laukun luokasta, kun sitä hätäilin. Sitten Tapsa saapui vaikean ja vaivautuneen näköisenä. Hän tarttui minua toisesta ja Anita toisesta käsipuolesta. Yhdessä he taluttivat minut autoon. Oi, miten minua hävetti!
Kotona heittäydyin vuoteelle ja heräsin hetkeksi joskus iltapäivällä, kun Tapsa toi Tapanin kotiin. Poika oli järkyttynyt. Koulussa hän oli tiukannut, mihin äiti oli laitettu, koska sehän oli tullut hänen mukanaan aamulla. Mitä sille oli tehty?
En edes hymähtänyt ja nukahdin heti uudelleen. Käväistessäni taas houremaailman tällä puolen kuulin Tapsan valmistavan päivällistä ja kertovan samalla Pilville, mitä oli tapahtunut. En halunnut syödä, enhän tosin päässyt ylöskään. Tahdoin vain nukkua. Salaa toivoin, ettei tarvitsisi herätäkään…
Aamulla sama jähmeys päässä enkä edes yrittänyt pystyyn ja niin koko päivä kului unen tuoman unohduksen helmassa.
Kolmantena päivänä Tapsa vei minut lääkäriin, koska se kuului asiaan. Kotikäyntejä ei lääkäri tekisi, olipa potilas kuinka sairas tahansa. Mikäli ei pysy pystyssä, niin ryömiköön paikalle.
Kun taaskaan mitään ”oikeata” syytä ei löytynyt, työterveyslääkäri ilmoitti korvatulehduksesta, antoi kuurin ja kirjoitti sairaslomaa viikon loppuun.
Olo ei kummennut ja käännyin epätoivoissani yksityislääkärin puoleen.
Pakkohan tähän jokin syy oli löytyä! Elämä ei jatku näin, sen on pakko sammua, muuta mahdollisuutta ei enää ole!
Lääkäri komensi pään ja kaularangan kuvauksiin ynnä lukuisiin verikokeisiin. Kalliiksihan se tuli, mutta arvelin voivani maksaa sen vain siitä helpotuksesta, että saisin tietää, mikä minua riivasi.
Riivaajaa ei kuitenkaan ollut näkyvissä. Ei löytynyt kerrassaan mitään vikaa. Koska alapaine huilasi toisella sadalla ja aiheutti huimausta, lääkäri määräsi vihdoinkin siihen lääkityksen ja jatkoi sairaslomaa.
Loppujen lopuksi sairastin kolme kuukautta ennen kuin olo oli sen verran kohentunut, että voin palata töihin. Ihana rehtori vielä suostui vähentämään tuntejakin paluun takaamiseksi. Ja se auttoi. Mitä nyt välillä iskivät nämä päätiukastityynyssä-päivät, mutta ne helpottivat sen kolmen päivän jälkeen siinä määrin, että entinen elämä pääsi jatkumaan suhteellisen normaalina. Siis yhtä toivottomana ja näköalattomana kuin ennenkin...
Mieleni ajelehtii näissä muistoissa ja ohjaajan hajanaisia lauseita kantautuu silloin tällöin ajatusteni lomaan…
Luonne saadaan perimän mukana, persoona taas kehittyy syntymän jälkeen.
Kurssinvetäjä vertaa luonnetta maljakkoon ja persoonaa siihen, mitä maljakkoon laitetaan. Luonnetta, kuten maljakon muotoakaan ei voi muuttaa, mutta persoonaan voidaan vaikuttaa kasvatuksella…
Psykoterapia on ahdistuksen alkusyyn esiin kaivamista ja potilaan ohjaamista kestämään totuus… Esim. jo Hippokrates käytti unta hyväkseen sairauden määrittämisessä. Hän määräsi hikoilu-, oksetus- ja ulostuslääkettä, jos potilas näki vääristyneitä unia, joissa asiat olivat sekaisin, nurinpäin… Uni toimii tavallaan iskunvaimentajanakin eli se terapoi ennalta, parantaa. Sillä on myös tiedon hyöty. Esim. Edison näki keksintönsä usein unessa, samaa tietä tuli ilmi bensiinin ja atomin kaava, Schubert kuuli musiikkia nukkuessaan ja merkitsi aamulla nuotit paperille. Wagner teki unensa pohjalta neljä sinfoniaa…
Kurssittaja tähdentää vielä, että unessa on aina kullekin yksilöity avain, joka auttaa käsittämään näetyn merkityksiä, yleistunnelma on tärkeä ja erittäin herkän ihmisen uneen voi tulla jonkun toisenkin uni… Unen selityksessä on otettava huomioon, onko kysymyksessä mahdollisesti päivän tapahtumien jäänteitä vai vaikuttavatko siihen psykologiset tekijät, esim. onko parisuhde kunnossa…
Sitten hän rupeaa selostamaan laajalti unessa nähtyjen esineiden, eläinten ja ihmisten arkkityyppejä ja pakotan itseni keskittymään ja tekemään muistiinpanoja.
Arkkityypit tuntuvat heprealta ja aloitan varmuuden vuoksi unieni muistiin kirjoittamisen ja niiden merkitysten säännöllisen pohtimisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti