Lähdit, rakkaamme,
luo Isän Taivaisen
noita helmiportteja kohti.
Lumihelminä talven kyyneleet
sen yön jälkeen puissa hohti.
Kuin luontokin tahtoisi osaltaan
sinun lähtöäsi kunnioittaa...
Kunpa mekin voisimme poskilta
kyyneleet helmiksi muuttaa!
Mutta tiedäthän; kyyneleet nämä
ilmentävät
syvää rakkautta vain
ja
ikävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti