Etkä siruakaan heittänyt pois...

Herra!  
Vuoksi tulevien haavojenko 
lapsuuteni suojelit? 
Vuoksi tulevien tuskanpäivienkö 
nuoruuden onnelliset hetket annoit?

Sillä Sinähän tiesit...

Sinä tiesit, miten haavani tulevat 
polttamaan. 
Sinä tiesit, miten kyyneleeni jaksavat 
pudota. 
Sinä tiesit, miten uupuneen mielen
valtaa tyhjyys 
ja 
epätoivo.  

Minä tiedän nyt...

Minä tiedän, 
että Sinä juuri siksi, 
askel askeleelta, 
kuljit kanssani.

Sinä kokosit saviruukun.

Etkä siruakaan heittänyt pois…