Pilvi rupeaa itkemään ja istuudun tien vierelle. Silmissäni hämärtää omituisen tutunoloisesti. Hämmennyksissäni ravistan päätäni ja rupean availemaan lapsen pukua. Työni keskeytyy kun äkkään eteeni ilmestyneen harsomaisen olennon. Tämä virnistää veitikkamaisesti.
- Oi, Selenahan siinä! oivallan ja kohottaudun haltioissani.
- Missä olet ollut? mieleeni häivähtää kysymys, mutta samassa joudun syventymään Pilvin olotilaan ja siitä jälleen kohottautuessani huomaan Selenan hävinneen.
Illemmalla vetäydyn rannalle. Pilvi nukkuu vaunuissaan rantakuusen varjoissa. Aurinko helmeilee järven sinisillä laineilla, jotka hiljaa liplatellen pussailevat rantahietikkoa.
Heittäydyn pitkäkseni ja nostan käsivarteni päänaluseksi. Voiko tämän ihanampaa paikkaa olla päällä maan? Oi, kiitos. Kiitos!
Viereltä kuuluva kahahdus saa minut raottamaan silmiäni. Ei kai täällä käärmeitä pitänyt olla? Vieraat nähtyäni pomppaan riemastuneena pystyyn. Selena ja Helenahan siinä seisovat minua katsellen. Helena kannattelee sylissään somaa tonttupoikaa.
Halaan heitä kaikkia. Hartaasti. Pikkuinen poika tarkastelee minua silmät pyöreinä.
- Hei! Kutitan lasta leuan alta. - Sinäpä oletkin uusi tuttavuus. Mikä sinun nimesi on?
- Tämä on Teemu. Helena kohottaa lastaan ylpeänä ja laskee hänet syliini. Vien Teemun kurkistamaan Pilvin vaunujen sisälle ja siirrän hyttyssuojan syrjään. - Katso, tässä sinulle leikkitoveri, jahka kasvatte, virkan. Tonttupoika nauraa hersyvästi ja kurottaa kättään tarttuakseen Pilvin jalkaan, joka lepää rentona lakanan päällä.
- Annetaan Pilvin vielä nukkua, että on sitten herättyään paremmalla tuulella, kuiskaan ja luovutan Teemun Helenalle takaisin voidakseni varovasti laittaa oman tyttöni pyöreänä rusottavan jalan piiloon lakanan alle.
Istahdamme rantapenkereelle.
- Ja nyt minä kyllä haluaisin saada tietää, mitä kaikkea tällä välin on tapahtunut, aloitan ystävieni puoleen kääntyen.
Nämä katsahtavat toisiinsa.
- Mitäpä täällä... Tehtävät pysyvät samanlaisina, yleensä... No, tietysti tuo Teemu ja hänen isänsä ovat uusinta uutta…
Kysyn varovasti, ovatko Anna ja Kaapo vielä näillä seuduilla.
- Totta kai, minnepä ne olisivat menneet? Kaapo työjelee nykyään saunatonttuna ja Anna auttelee parhaansa mukaan mitä nyt kotitöiltään joutaa.
- Entä Rennen porukka? Pidättelen hengitystäni.
- Ne muuttivat muualle, kun Reija tapasi uuden miehen.
- Toivottavasti vielä heitäkin näen, kun nyt täällä enemmän rupean oleskelemaan, henkäisen. - Ihanaa, että pystyn näkemään teidät taas!
Vaiteliaina heittäydymme penkereelle, Teemukin on nukahtanut ja loikoo nyt ylempänä. Sitten vaunuista ilmoitetaan hennosti, että jotain tarttis tehdä, joten joudun kampeutumaan ylös. Hämmästyen huomaan olevani kaksin Pilvin kanssa, tontut ovat häipyneet sanaa sanomatta. Vai... olinkohan uinahtanut vain?
Taas?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti