Seuraavana päivänä pistäydymme Loro Parkissa, papukaijapuistossa. Siis käymäseltään vain, sillä koko puistoa emme olisi millään jaksaneet urakoida kerralla läpi. Sen jälkeen yritämme ottaa aurinkoa hotellin altaan äärellä. Tuulee koleahkosti, silti minä uskaltaudun uimaankin, mutta vesi on äärettömän kylmää emmekä viivy paikalla tuntia kauempaa. Illalla käymme ryhmän kanssa läpi edellisen päivän retkituntemuksia ja poikkeamme pikku porukalla Kasino Tauroon illalliselle.
Aamuyöstä oli sadellut eikä aurinkoa näy perjantainakaan. Niinpä me vain lepäilemme, kulutamme aikaa kaupungilla ja kiertelemme paikasta toiseen tuliaisia katsastamassa.
Seuraavana päivänä kokoonnumme ryhmäläisten kanssa syömään Monasteriaan, entiseen luostariin. Ruokaa odotellessamme kuljeskelemme ympäriinsä tunnustelemassa paikan värähtelyjä. Olen aina ollut heikkona tämäntyyppisiin rakennuksiin ja viihdyn. Viihtyisin pitempäänkin, mutta hyppyjalat vinksuvat, joten suunnistamme Tapsan kanssa Sibanaparkiin, jossa Suomi-seura pitää tanssi-iltojaan. Sieltä tultua pakkaamme laukut aamua varten valmiiksi. Lähteminen kouraisee. On mahdottoman haikea olo. Kuin kotoa lähtisi eikä paluusta olisi tietoa…
Sunnuntaina sitten starttaamme Aurinkomatkojen bussilla hotelli Parque Vacacional Edenistä varttia vaille kymmenen. Matkalla opas kertoo keskiviikkona lähteneen ryhmän peräti neljältä jäseneltä varastetun kentällä lompakot, joten hän muistuttaa vielä kerran pitämään tarkkaa huolta rahapusseista ja käsilaukuista. Täällä ei auta olla yhtä huoleton ja luottavainen kuin kotimaassa, lintukodossamme, jossa kulttuuri on tyystin toisenlainen.
Helsinkiin lennähdämme toista tuntia myöhässä. Tutkasysteemi kentällä temppuilee emmekä pääse yhteyskäytävän lähellekään, niinpä joudumme siirtymään busseilla lentoaseman ovelle. Vettä tulee kaatamalla. Kastumme.
Kenttärakennuksessa odotamme pikavuoron lähtöä lähes neljä tuntia. Siinä bussia vartoessamme Anna paljastaa, ettei hän ollut nähnyt Mustan Madonnan luolassa kerrassaan mitään ja että hänellä on koko jutusta tiettyjä epäilyksiä. En tiedä mitä ajatella, mutta käyn kuitenkin varmuuden vuoksi kaatamassa lähteen veden vessaan ja jätän pullonkin roskikseen, etten vain vahingossakaan toisi kotiin mitään epätoivottua. Samoin käy pyramideilta kähveltämälleni kasville, sillä se ei ole kestänyt matkan rasituksia vaan on menehtynyt piilopaikassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti