EPILOGI

Kirjoita muistiin kaikki mitä olet kokenut, oli Selena sanonut... Ihan kaikkiko? Jaksanko? Kestänkö? Joutuisinhan palaamaan takaisin niihin synkkiin vuosiin, läpikäymään monet kipeät tuntemukset, edelleen vereslihalla värisevät... 
  

Mutta niinhän paranemisprosessi toimii. Kun yhä uudelleen ja uudelleen itkisin samat itkut, kun yhä uudelleen ja uudelleen kajoaisin vieläkin arkoina kipuileviin haavoihini, niin ehkä tuntemukset turtuvat, lientyvät ja viimein väistyvätkin. Ja voin hyväksyä tämän kaiken osaksi itseäni, osaksi elämääni.
  

Niinpä nostan kannettavan eteeni ja aloitan. Aloitan niin varhaisesta vaiheesta kuin suinkin, siitä, mihin muistoni yltävät, mistä tiedostava polkuni alkaa. 

MÖSSÖÄ JA KURRIA 

Kahvimyllyn vaimea rouske tunkeutui uneen, jossa Pihla oli kurottamassa kuppiaan tuoksuvaa juomaa kohti. Käsi sysättiin äkäisesti syrjään ja sisaren ääni urahti: - Anna minun nukkua!
  

Pihla räväytti silmänsä auki. Vieressä käänsi kylkeään Anja ja jalkopäässä tuhisi Hilla jalat kippurassa. Kahvimylly rouskutti ja ruttasi pirtissä papuja yhä pienemmiksi vain. Äiti siellä touhusi aamuaskareissaan, oli varmaan ehtinyt käydä jo navetallakin.
  

Tyttö karisti peiton viereensä, kapusi sivustavedettävän puusängyn ulkoreunalla uinailevan isonsiskonsa yli ja tassutteli Taimin tummanvihreäksi maalatun pinnasängyn ohi pirttiin. 
  

Puuhellassa kohisi ja rätisi iloisesti...

(Kirjasta "Kivi tähtien takaa")